Uusilla urilla kohti uutta valtuustokautta
Jo pitkään kuntakenttä on ollut poikkeuksellisessa muutostilassa, joka tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Itse tulin kuntaan hallintojohtajaksi vuonna 2005, mistä lähtien uudistustyö kuntakentällä on ollut lievästi sanottuna vauhdikasta. Vuonna 2005 lanseerattiin Paras-hanke, sen jälkeen on tehty milloin kuntauudistusta, milloin sote-uudistusta ja milloin maakuntauudistusta. Ja välillä näitä kaikkia somasti ristiin.
Paljon on noissa hankkeissa mennyt hukkaan turhaa työtä, eikä 12 vuoden jälkeen mitään konkreettista valmista ole valitettavasti näkynyt. Toki osa noista hankkeista on sellaisia, että ihan hyväkin, etteivät ole maaliin saakka johtaneet.
***
Vaikka valtakunnallisesti organisaatiouudistukset ovat liukastelleet lähinnä lähtökuopissaan, on kunnissa ollut pakko elää elämää eteenpäin uudistuksista riippumatta. Joissakin kunnissa on eletty vahvemmin omaa elämää, joissain taas enemmän odotettu, mikä muutos lopulta määrittää kunnan tulevaa roolia.
Kuntien organisaatioita ja strategiatyötä on tehty epävarmojen visioiden ja valistuneiden arvausten maailmassa. Tietyt suuret trendit kunnissa ovat selkeitä. Kunnissa on määritelty omaa asemaa taloudellisen aseman, ikärakenteen tai kunnan väkiluvun muutossuunnan pohjalta. Koko uudistusrumbassa on jäänyt monesti huomaamatta se, että kunnissa on paljon asioita, joiden pohjalle voidaan rakentaa omista lähtökohdista välittämättä lopulta sen suuremmin siitä, millainen maailma ympärillämme on.
En väitä, etteikö valtakunnallisilla linjauksilla olisi suurta merkitystä kunnan asemaan tai tehtäväkenttään, mutta lopulta paikalliset asiat ovat niitä, joihin kunta voi itse eniten vaikuttaa. Päätöksentekokulttuuri, yritysilmapiiri, palvelut, eri ikäryhmien huomiointi ja omasta taloudesta huolehtiminen ovat niitä asioita, jotka ovat pitkälti paikallisella tasolla päätettäviä.
Sote-uudistuksen yhteydessä painotetaan sitä, että kun sote lähtee (tai ei lähde), niin kunnille jää elinvoimatehtävä. Mielestäni kuntalaisille tarjottavat palvelut ja palvelurakenne ovat kuitenkin keskeinen osa elinvoimaa, eli kuntalaisen näkökulmasta maakuntahallinnossa keskustellaan lopulta varsin merkittävästä tehtävien ja vastuiden siirrosta pois kuntien toiminnasta.
***
Muuramessa on tehty monia asioita omalla ja välillä ehkä muita ärsyttävilläkin tavoilla. Toisaalta monet asioista ovat olleet sellaisia, mitä muut ovat sitten lopulta tehneet perässä Muuramen mallilla.
Minulle on jäänyt kuva, että juuri se ensin tekeminen on asia, joka aiheuttaa ärtymystä. Miksi aina Muurame? Väitän, että kyse on ennen kaikkea kulttuurista. Pienenä organisaationa Muuramessa on jo vuosikymmeniä tehty päätöksiä nopeasti ja ennakoiden, koska se on ollut kunnan elinehto. Se on luonut toimintamallin, jossa asioita uskalletaan ja voidaan kyseenalaistaa tai pohtia uudelleen ja kokeilla. Kokeileminen onkin noussut valtakunnallisesti keskiöön uusien toimintatapojen löytämisessä, ja siihen toimintamalliin meillä on olemassa eväät kokeilemattakin. Onnistumiset ruokkivat uusia onnistumisia ja niin kuin urheilussa, myös kunnan toiminnan johtamisessa hyvä itseluottamus ja rohkeus kokeilla asioita vievät monesti ns. päätyyn saakka.
Viime vuonna Muuramessa uudistettiin strategia, ja se saatiin puristettua käytännössä yhteen kuvaan. Strategian pohjalle tehtiin myös uusi, strategilähtöinen organisaatio. Nyt on malli, jolla strategian toteuttamiseen on myös rakenne. Malli, joka on riippumaton sote-uudistuksen etenemisestä ja malli, jolla olemme valmiita ottamaan vastaan 10 000 asukkaan rajan ylittävän kunnan haasteet.
Kun vielä uudet toimielimet löytävät toimivat mittarit strategian toteutumisen seurantaan, on varsin mahdollista, että strategia saadaan ihan oikeasti tuotua osaksi jokapäiväistä toimintaamme. Kun tähän lisätään mahdollisuudet, joita uusi Hyvinvointi-liikelaitos antaa palveluiden tuottamiselle, on meillä käsissämme kortit, joilla on ainakin mahdollisuudet pärjätä tulevissakin rakenteissa. Kun elämme kasvukunnassa, jonka talous on kohtuullisessa kunnossa, niin kyse on taidostamme hyödyntää vahvuuksiamme ja vältellä karikot.
****
Kevään vaaleissa Muuramen valtuusto uudistuu. Niin on uudistunut joka vaaleissa ja niin se tulee uudistumaan näissäkin vaaleissa. Osa valtuutetuista luopuu vapaaehtoisesti ja mahdollisesti joku ehdolle asettunut joutuu luopumaan paikastaan vaalituloksen kautta, mikä vaihtoehto on olennainen osa toimivaa demokratiaa.
Poikkeukselliseksi muutoksen tekee kuitenkin se, että tällä kertaa vapaaehtoisesti paikastaan luopuvien joukossa on huikea määrä osaamista ja vuosia valtuutettuina. Samaan aikaan paikastaan luopuvat valtuuston puheenjohtaja Juha Kaistinen, valtuuston 1. varapuheenjohtaja Santero Kujala ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Pauliina Takala. Unohtaa ei sovi myöskään pitkää valtuusto- ja kunnanhallitusuraa tehnyttä Lauri Hautasta sekä muita paikastaan luopuneita.
Tässä vaiheessa haluan omasta puolestani esittää lämpimät kiitokset hyvästä ja tuloksekkaasta yhteistyöstä ja tuesta, jota etenkin puheenjohtajiston puolelta olen saanut kokea. Toivottavasti tuleva valtuusto ja uudet vastuunkantajat jaksavat ja haluavat pitää kiinni siitä pitkästä perinteestä ja niistä vahvuuksista, joilla kunta on noussut siihen asemaan, missä nyt olemme. Onhan meillä vaalittavanamme Maailman Paras Muurame.
Hallintojohtaja Sami Niemen kolumni Muuramelaisessa 23.3.2017.
